KIITOS ÄITI !

Jotenkin nykyään tuntuu, että malliäiti tai kuva äidistä on pehmeä, herkkä, hellivä, sellainen lällyäiti, joka pehmeydellään ja lempeydellään hallitsee perhettään.

Minulle tuollainen äiti on outo. Eikä tuo malliäiti olisi koskaan selvinnyt minun äitinä ja niistä tilanteista missä perheemme eli ja lapsuutemme vietimme.

Minun äiti oli karski, osaava, kursailematon, työhön kuin työhön pystyvä, ronski käytökseltään ja suustaan. Kaikki mitä erinomaisimpia luonteenpiirteitä siinä äidissä joka oli selviytyjä niissä sen ajan oloissa. Minun äidin tilalla hellät ja lempeät lälly-äidit olisivat menneet joko ennen aikaiseen hautaan tai vapaaehtoisesti hullujen huoneelle.

Äitini meni naimisiin muutama päivä ennen Jatkosodan alkua. Puolisoksi oli valikoitunut ei mikään unelmamies, mutta käsistään kätevä kirvesmies ja jätkä. Avioliitolle antoi vauhtia tiedosa oleva sota ja ulospäin pullistunut lapsukainen.

Lapsukaisia niitä sitten syntyi tasaiseen tahtiin ja voipa sanoa, että pirttiviljelys oli kaikista onnistuneinta viljelystä mitä äidistä ja isästä jäi sitten jäljelle.

Kun on vähän saanut niin osaa vähään tyytyä. Tämä sopii hyvin motoksi äidille. Torpparin tyttönä ei saanut kotoa muuta kuin paljon työtä ja pakollisen elannon. Se ei helpottanut sitten kuin vasta viimeisinä elinvuosina. Liian myöhään ja liian yksin ollessa.

- Minä tulen sitten sinne sinun palstalle huomenna, halkomaan ja aisaamaan, äiti sanoi sen kuin itsestään selvästi. Kauhistuin! Mitä muut jätkät sanoo kun minulla on äiti savotalla kaverina! Ei sen suurempaa häpeää alkavalle jätkälle!
- Mennään mehtiä pitkin, ettei kukaan näe sain kakosteltua viimein.
Niin syntyi monimottiset pinot Huhtopurovarteen äidin kanssa yhdessä, olin vaajan 16v ja sahasin peukalokaasu-Partnerilla sentään puut nurin ja pölkyiksi.

Palataanpa vielä lapsuuteen. Hiihdin Kuusenmäen koulusta kotiin. Taivaalla killotti jokunen tähti ja tuuli ajoi riekaileita taivaanrannoissa.
- Mistä helvetistä sinä tähän aikaan tulet, karjaisi äiti. Sanoin tulevani koulusta ja olleeni taas arestissa ja meni sen takia pitkään. Äitini hirmuistui!
- Perkele minä sille Tiikkaisen akalle sanon suorat sanat, sinua rääkkää jatkuvasti milloin arestilla ja laiskanläksyillä. Vetäköön vitun päähänsä helevetin hutsu ja juuttaan luttusaparo. Tikanmäki Väinölle lähen heti sanomaan, että johtokunta erottaa tuommosen pirun.

Se kuten monesti muulloinkin on minun puolustukseksi ollut parasta puhetta maailmassa. Minun äidiltä syntyi sellaiset tekstit ja kielikukkaset, että tämänpäivän kielitoimisto pyörtyisi ihastuksesta!

Muistan toki monesti kyyneleet äidin silmissä, silmissä joissa oli tummapalo, jotka usein kipunoi tulta ja tappuraa. Silloin kun isä oli kuollut ja äiti haki apua, joka muuten oli ainut kerta, sosiaalilautakunnasta, silloin tuli itkua ja belsebuupin postia yhtä aikaa.
- Annetaan rahaosoitus perheen elatukseen, mutta se on makettava silloin ja siihen mennessä takaisin. Voe helevetin kuustoista, tämmösen kirjeen laittovat. Mitä me tämmösellä tehään ja millä me maksetaan? Me ennen kerjätään  kuin tuo otetaan, sanoi äitini istuessaan hellan luukun edessä kirjettä lukemassa. Sinne päätyi avustuskirje hellanpesään. Eikä sosiaaliapua otettu, eikä enää pyydetty.

Nyt  palkitaan taas äitejä. Varmasti joukossa on samanlaisia kovantyön ja lasten paljouden kanssa selvinneitä. Onnea heille. Äitini olisi tarvinnut ehdottomasti äitienpäivänä ansiomerkin kultaristein. Epäilen vaan, ettei äiti olisi sitä halunnut eikä ottanut!

Harvoin, josko koskaan tuli sanottua äidille kiitos! Nyt kun se on myöhäistä voisinn yrittää lähettää sinne ylös kuitenkin:
Kiitos elämästä ja sen ohjeista! Kiitos noista muista pennuista, on ne olleet kaikki rakkaita! Kiitos leijonamaisesta taistelusta meidän eteen. Kiitos karheista äidin käsistä, joilla ei ollut aikaa eikä niin herkkää tilannetta, että ne olisi liiemmin sillittäneet lapsen poskea. Kiitos Sinulle äiti hyvin tehdyistä ruuista; ilman rahaa tehdyistä lanttu-, maksa- ja porkkanalaatikoista, mämmistä ja simasta, pannukakuista ja leivästä ja rieskasta. Kiitos uunissa paistetuta lihasta, aamulla täyteen keitetystä termospullosta, eväsleivistä, jotka oli valmiina pöydällä. Kiitos lämmitetystä savusaunasta, kiitos kannetuista polttopuista, kiitos käsin pestyistä vaatteista! Kiitos kaikesta kovasta työnteosta, kivien ja kantojen raivauksesta, lehmien hoidosta, ohran-, heinän- kauranniitosta, puinneista, perunan kuokkimisesta, polttopuiden hakkamisesta! Kiitos ihan hirveästä työstä jota jouduit eteemme tekemään.

Kiitos Sinä osaava, karski ja ihana ÄITI!