Kesäpäivä pentuna

Haistelin tuulta. Jostain kantautui savunhajua, olisko se eilisen ukkosen sytyttämää.

Kaivelin hiekkaa seinänviereltä, ajelin sitä puusta tehdyllä traktorilla siihen asti kun renkaana oleva puukiekko pyöri irti. Naulanpää oli pyöriessään suurentanut läpilyöntireiän horoksi.

Aamun kasteesta oli vain sellainen kesänhaju jäljellä. Istuin seinustalla ja mietin asioita. Jos sota tulisi, kuolisko siinä kaikki, niin kuin kaupalla ukot puhuivat, että atomi tappaa satojen kilometrien päästä? Amerikkalaiset olivat sitä jossakin käyttäneet. Nyt kuulemma oli joku Koreansota, siellä kuulemma voisivat ampua sitä atomia. Isä kyllä sanoi, etteivät ainakaan heti ampuis sillä atomilla, kun olivat pöllinteon taksat nousseet sodan ansiosta. Sitä en ymmärtänyt.

Ritva tuli ulos. Ja heti minun leikkiin, vaikka se ei osannut edes pöristä kunnolla, niin kuin autot tai traktorit.
 - Kuuntele miten Rytkösen Austin pärisee ja miten välikaasut polkaistaan vaihdettaessa, koetin opastaa. Siinä aikamme tongittuamme kyllästyn alati tippuvaan peräkärryn renkaaseen.
- Lähen Tapionkankaalle kahtomaan sitä eilistä ukkosen iskua, en ota sinua mukaan. Voipi tulla uus ukkonen ja iskee taas, pelottelin.

No Ritva alkaa kitistä ja aikoo rollia äidille, että olen sinne menossa. Hyväksyn sen mukaan.

Kävellään Tapiolan kaivopolkua notkon yli kankaalle. Polkujen risteyksestä käännytään vasemmalle.
Hetken käveltyämme tulee valtava kaadettu mänty ja pöllikasoja. Isä oli noitunut Mäkelän ukkoa, että jättää kaiken kesken ja sitten tulee kesällä joku paha toukka, niiden kaatuneiden puiden kuoreen. Olin nähnyt niitä, semmosia inhuja valkeita. Ja sitten niissä oli niitä pitkäsarvisia otuksia, ja niitä koppakuoriasia. Ne kun käänsi tikulla selälleen, niin jalat viuhtoi ilmaa ja yhden äkin -poks korkealle ilmaan ja se kääntyi jaloillaan. Kyllä sitä on monenlaista otökkätä maalimassa...

Montulta kuuluu misikanin kaasuttelua. Se kuormaa siellä autoja.. Töllistellään siinä reunalla ja huomataan sulanut justeeri maassa. Silloin älyän, että siinä on maa myllerretty ja yksi montunreuna petäjä on silpoutunut.
- Kato tähän se ukkonen on iskenyt! Mäkelän ukon justeeri on melkein sulanut! Olispa ollut ukko sahaamassa olis jäljelle jäänyt vain palanut patahattu, ja sulanut kirvekalso, innostun Ritvalle selittämään. - Pyöräkoneen kuskihan sanoi illalla jos hän olis ollut telakoneella kuormaassa olis hänkin saattanut kuolla. Onkohan siinä ukkosessa atomia, kun sen niin hirveesti pamahti ja tappaa kauaskin?
Näitä aprikoiden jatketaan ohi Tapion mökin ja mennään Ketolaan. Sisällä huomataan, etteivät Saku ja Reeta ole kotona. Sanon Ritvalle, että etitään ne Sakun letkuvarsipiiput, ne olis mukavat. Kolutaan kaikki keittiön laatikot ja viskellään vispilät ja muut tavarat lattialle, mutta piippuja ei löydy.

Palataan takaisin Tapiolle, uunituoreen leivänhaju tulee voimakkaana vastaan. Vesi herahtaa kielelle. Eteisen penkillä on leipiä jäähtymässä. Siinä on yksi muita pienempi. Koppaan sen käsiini ja lähden juoksemaan kotiin. Metsässä jyrsitään jo leipää. Kotona haetaan voita paperinyttösessä ja mennään syömään nurkantaakse. Ai autuaan hyvää, tuoreleipä ja paksu kotona tehty suolainen sopivan pehmeä voi.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Luimistellen kuin pahantekijät konsanaan siinä elellään iltapäivään. Ensi tulee Reeta ja motkottaa ja kertoo vimmaisesta mökin koluamisesta. Tukkani pöllyää äidin käsittelyssä, syytän Ritvaa yllytyksestä. Silti sitä ei pöllytetä.

Kirsti pistäytyy Tapiolta ja ihmettelee, että mikähän vei leivän eteisestä?  Ritva hätähousu parkaisee, että myö varastettiin se ja jouvutaan helvettiin sen takia. Siitäkään ei tullut muille helvettiä kuin minun persnahoille kun äiti koppasi vitsan ovenpäältä ja veteli kintuille.